Eero Mäntyranta

 

Eero Antero Mäntyranta

Eero Mäntyranta syntyi 20. marraskuuta 1937 Pellon Lankojärvellä ja kuoli Oulun Yliopistollisessa Sairaalassa joulukuun 29. päivänä 2013 pitkällisen sairauden jälkeen.

Perheeseen syntyi 12 lasta, joista kuusi varttui aikuiseksi. Hänen isänsä oli metsätyömies ja pienen kotitilan pinta-ala oli alle kolme hehtaaria, joten oli aika luonnollista, että Eero kävi metsätöissä. Se oli raskasta, niinpä hän on kertonut, että urheilusta tuli hyvin varhain hänelle keino päästä parempaan ammattiin ja parempiin oloihin.

Vuonna 1957 Eero haki ensimmäisen kerran Rakel Enbuskea tanssiin, eikä se jäänyt siihen; häitä vietettiin marraskuun alussa 1958. Seuraavana vuonna heille syntyi esikoisena Iris-tytär, parin vuoden päästä Harri-poika ja 1965 kaksoset Minna ja Vesa.

Eerolle tarjottiin erilaisia työtehtäviä, mutta hän pysyi perheineen Pellossa ja edusti Pellon Pontta kokoa ajan. Pellossa hän toimi tullimiehenä ja myös kunnan nuoriso-ohjaajana. Vuonna 1969 Mäntyrannat perustivat puusepänverstaan: ”Leikkiväline Eero Mäntyranta”, jossa oli kymmenkunta henkeä töissä. Samana vuonna ilmestyi Pentti Vuorion kirja ”Kairoilta kisaladuille”, joka kertoo Eeron siihen astisesta elämästä.

Eero sanoutui irti kunnan palveluksesta ja keskittyi yritykseen, joka menestyikin varsin hyvin. Työ oli kuitenkin aikaa vievä ja päivät pitkiä, niinpä Mäntyrannat myivät yrityksensä vuonna 1982 ja he muuttivat Lankojärvelle – Eeron kotitilalle rakennettuun taloon.

Mäntyrannan vanhempi poika oli lupaava hiihtäjä, hän menestyi ikäryhmäsään hyvin, mutta pian huomattiin, ettei kaikki ole oikealla tolalla. Tutkimuksissa ei ensin löydetty selvyyttä, mutta viimein syy selvisi. Harrille tehtiin kaikki voitava, mutta Harrin elämä päättyi vuonna 1985. Oman lapsen kuolema on ollut raskas vanhemmille ja myös sisaruksille.

Lankojärvellä Eero alkoi poromieheksi, se oli veren perintöä, sillä isällään oli ollut aina poroja. Veren perintö jatkuu, sillä sekä Minna että Vesa jatkavat työtä. Varsinkin kilpaporojen kasvattaminen ja kouluttaminen olivat kiinnostavaa työtä.

Eero Mäntyranta on eräs harvoista ihmisistä, jolle on hankittu patsas jo eläessään. Patsas paljastettiin vuonna 1997. Sen on suunnitellut ja valmistanut kuvanveistäjä professori Ensio Seppänen ja sijaitsee Pellon keskustassa, Eeron puistossa

Eeron patsas Pellossa

Urheilu-ura
Eero oli kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaishiihtäjiä. Hän otti osaa neljiin olympialaisiin, joissa hän voitti seitsemän mitalia. Hän edusti Pellon Pontta vuodesta 1955 alkaen.

Squaw Valleyn talviolympialaiset 1960
Squaw Valleyssä 1960 Mäntyranta osallistui yksilömatkoista vain 15 km:n hiihtoon, jossa jäi kuudenneksi. Hän hiihti myös 4×10 km viestikultaa voittaneessa Suomen joukkueessa.

Tästä se alkoi: Squaw Walleyssa kultaa voittanut viestijoukkue

Innsbruckin talviolympialaiset 1964
Vuoden 1964 olympialaisia edeltäneinä aikoina Eero oli esittänyt niin hyvää hiihtokuntoa, että häneltä osattiin toivoa mitalia. Hän voittikin 15 km:n hiihdon yli 40 sekunnilla ja 30 km:n hiihdon reilun minuutin erolla. 50 km:n hiihdossa hän oli yhdeksäs. 4×10 km viestissä Eero hiihti ankkurina ja Suomi sijoittui toiseksi.
Innsbruckin talviolympialaisten menestyksensä myötä Mäntyranta sai kisojen pitopaikan mukaan lempinimen “Mr. Seefeld”.

Mister Seefeld

Grenoblen talviolympialaiset 1968
Grenoblen talviolympialaisissa 1968 Eero kasvatti mitaliensa määrää, vaikka voittoja ei enää tullutkaan. 15 km:n hiihdossa hän oli toinen häviten voittajalle vain pari sekuntia ja 30 km:n hiihdossa hän oli kolmas, samoin oli Suomen joukkue viestissä, jonka ankkurina Eero hiihti.

Sapporon talviolympialaiset 1972
Eero oli jo päättänyt lopettaa uransa, kun hän alkutalvesta 1972 teki yllättävän paluun kilpaladuille tavoitteenaan Sapporon kisat.
Menestys oli kuitenkin edellisiin kisoihin nähden vaatimatonta: 30 km:n hiihdossa hän sijoittui 19:ksi ja 50 km:n hiihdossa hän keskeytti.

Mittavista saavutuksista huolimatta aikalaiset – niin urheilijat kuin muutkin – kuvaavat Eeroa enimmin sanalla: vaatimaton. Aikansa menestynein suomalaishiihtäjä oli sivistynyt ja vaatimaton mies, joka ei saavutuksillaan kerskaillut.

Juha Mieto on sanonut yhden parhaista Eeroa kuvaavista lauseista: “Kaipa ne saavutukset olivat niin ylivertaisia, ettei ollut tarvetta tuoda niitä esiin”.

Eeron polku
Lankojärven kylän lähistöllä – Pallistajanvaaralla – sijaitsee suurhiihtäjä Eero Mäntyrannan nimikkopolku. Polun varrella olevilla tauluilla esitellään hänen elämäntarinansa. Esillä on metsätyömies, poromies ja suurhiihtäjä Eero. 1,6 kilometrin mittainen polku valmistui vuonna 1997 ja se on saavuttanut suuren suosion. Polun varrella vaaran laella sijaitsevat näkötorni ja laavu. Paluumatkalla tullaan alas upeaa porrasreittiä, joka on rakennettu jylhään kalliorinteeseen. Vuosittain polulla vierailee 1000 – 1500 kävijää. Kohteen ylläpidosta vastaa Metsähallituksen Luontopalvelut.

Kommentointi on suljettu.